Who, how, why, when?

Se kauhu ja epätoivo kanssavaihtareiden silmissä. Se into ja hullunkiilto omissa silmissäni. Nyt päästiin asiaan! Jowita, uusi asuntolamme. Täytyy tosin myöntää, että minulla on asiat pikkiriikkisen paremmin kuin osalla. Oma huone ja ikkunalla, joka ei ole puolen talon kokoisen, näkyvyyden yllättävän tehokkaasti peittävän, automainoksen takana, ja katto näyttää siltä kuin sen pitääkin, ja vessa toimii niin kuin sen pitääkin. 

Yliopistolla näkee lisää epätoivoisia ilmeitä ja enää ei ole muuten hullunkiiltoa silmissä. Maanantai tosin alkoi mukavasti. Ensimmäinen luento alkoi aamulla, mitä nyt alkuperäinen huone oli jo varattu johonkin muuhun toimintaan, ja saimme suunnistaa toiseen huoneeseen. Luennoitsija innostui toivottamaan minut tervetulleeksi kurssille suomen kielellä. 

Loppuviikko on ollut kaunista kaaosta. Tiistaina selvisi, että kokonainen kurssi turismimaantiedettä on peruttu. Kurssia ei ole olemassa. Keskiviikkona päivän ainoat kaksi luentoa oli peruttu. Torstaina päivän yksi luento oli peruttu. Toinen luento ei ollut peruttu. Tuntui ihan oudolta! Peruuntumiset selviävät aina niinkin kätevästi, kuin matkustamalla kampukselle puolen tunnin ajan ensin ratikalla ja sitten bussilla. 

Iltamenot pitävät onneksi paikkansa! Yksi bulgarialainen poika muuten hihkaisi innoissaan tietävänsä munamiehen, kun kerroin olevani Suomesta. Munamies on kova juttu Bulgariassa ja ihmiset tanssivat pomppufiilistä baareissa. Noniin!

Näkymä huoneen ikkunasta.

What would MacGyver do?

Entä jos kolikot tuntuvat liian kryptisiltä pikku esineiltä vielä kolmen viikon jälkeenkin?

Entä jos viikonloppuaktiviteetin pyöräilymaasto on niin hardcore, että kypärä tuskin auttaisi vahingon sattuessa? Kypärän puuttumisesta puhumattakaan.

Entä jos yöratikassa tulee eteen istumaan neljä sellaista järkälettä, joita vilisee elokuvassa Snow white and russian red, ja he hymyilevät velmusti kuullessaan puhuttavan englantia?

Entä jos sormus vasemmassa kädessä onkin merkki siitä, että olet leski?

Entä jos liettualainen vaihtari katsoo sinua kieroon, kun otat kuvia numeroiduista taloista?

Pyrlandia

Ja sitten se osui kohdalle: zero serek! Maitorahka, jota olen odottanut.

Olen täynnä rakkautta uutta kielikurssin opettajaa kohtaan. Puolan kielen opiskelu on nyt miljoonasti mukavampaa. Nainen toi meille tänään pussikaupalla munkkeja ja luumuhillotäytteisiä korvapuustin tapaisia ja kertoi Puolan poliittisesta kentästä sekä luetuimmista sanomalehdistä ja toiminnasta lehtien taustalla. Parlamenttivaalit ovat pian ja suurimmaksi huolenaiheeksi on nostettu jalkapallohuligaanit. As if tietenkin.

Koska oma mentorini ilmoitti minulle olevansa kovin kiireinen sen jälkeen, kun ilmoitin hänelle, että olen nyt onnellisesti Puolassa, kävimme toisen vaihtarin kanssa moikkaamassa hänen mentoriaan eilen. Pienen hetken tuntui hassulta olla kuin ylimääräinen, mutta pyh, ei siinä millään treffeillä oltu.

Jotta blogi ei olisi tylsä, kuten poikaystävä sanoo, ha!

Stupid tourists

Myöhemmin päivällä (11.9.) mittari näytti vielä vähän enemmän.

Meille kurssilaisille on kielikurssin puolesta on järjestetty useita turistikierroksia Poznanissa sekä Poznanin ulkopuolella. Pidennetty kesä on mahtava lisä kaiken järjestetyn ohjelman päälle.

Poznań on ihana kaupunki. Olen juuri oikeassa paikassa. Kaupungin katukuva ja sen kontrastit ovat hämmästyttäviä ja luultavasti tuijotan haltioissani kaikkea ympärilläni vielä vaihtoni viimeisenäkin päivänä. 

Konsertti - vanhan teurastamon tiloissa.

Old market square

Jälleen kerran oli päivä kielikurssin osalta ohi ja me nälkäiset kurssilaiset päätimme suunnata hyväksi kokemaamme ruokapaikkaan, maitobaariin. Itse pitäydyin ruskie-täytteisessä ruoassa, mutta kaverit halusivat koittaa jotain uutta ja tilasivat juustotäytteiset pierogit ja juustotäytteiset pannukakut. Tiskiltä palatessaan kädessä oli överisuuret jälkiruoka-annokset. Jokainen ruokailukerta on seikkailu.

Smacznego

Aina lusikallinen enemmän sokeria ja suolaa. Enemmän rasvaa. Nyt puhutaan puhtaasta ihrasta, eikä mistään kevyttuotteista.

Lompakon lisäksi on hyvä olla mukana sanakirja kauppaan mennessä. Lihahyllyllä on vietetty iltaa sanakirjaa selaten. Maitorahkaa en ole löytänyt kovasta yrittämisestä ja sanakirjasta huolimatta. Kaurahiutaleita kuitenkin.

Ainiin, ostin itselleni englanti-puola sanakirjan kirjakaupasta 1,5 eurolla. Ilman opiskelija-alennusta kirja olisi maksanut 2 euroa! En edes omista vielä opiskelijakorttia, mutta ehkä puolan kielen sökeltäminen auttaa asiaa ja vakuutinhan minä saavani opiskelijakortin heti, kun yliopisto alkaa.

Maitobaari: jäänne Puolan sosialismin ajalta. Pelkistettyä ja edullista ruokaa pelkistetyssä ympäristössä. Kaksi smetanalla kuorrutettua kana-porkkana -täytteistä pannukakkua noin 2 euroa. Haarukka ja veitsi maksavat erikseen. Muoviset sellaiset.

Lähden tästä paistamaan neljä kertaa edullisempia kanafileitä asuntolan keittiöön, josta löytyy yksi hana ja kaksi pöytähellaa, joista toinen ei toimi. :)

Nie tutaj, tam!

Viikko kielikurssia takana: saatan jo ymmärtää lyhyitä, alkeellisia lauseita, hahmotan hieman numeroita kassalla katsomatta heti kassan näyttöä, saan ihmiset hymyilemään hölmöille ääntämisilleni ja väärille sanavalinnoille. Englantiahan en sitten puhu - ainakaan heti. Kotitehtävät vievät takaisin lukiotunnelmiin.

Kielikurssin miljöö

 Kielen lisäksi opiskelemme kulttuuria. Kulttuuria muussakin, kuin nestemäisessä muodossa.

Puolalaista kansantanssia

Suuri viikko takana.

Hyvää syyskuuta