Näin ensimmäisen unen vaihto-ajastani.
Olin saapunut asuntolaan ja pian löysin koko oman asuntolakerrokseni yhteisen jääkaapin. Jääkaappi ei ollut mikroaaltouunia isompi. Ja se oli viimeistä senttiä myöten täynnä. En voinut jäädä murehtimaan sitä, miten saan omat ruokani mahtumaan jääkaappiin, vaan lähdin ruokakauppaan. Ruokakaupassa menikin sitten koko päivä arvuutellessa mitä lihaa mikäkin on ja etsiessä hyllyä, josta löytyisi maitoa. Tai mehua. Tai edes jotain!
Asuntolalle palattuani minulle kävi harmittavan selväksi, että välineitä ruoan valmistamiseen ei ollut saatavilla. Siinä sitten mietin, että ei ihme, että vaihto-opiskelijat syövät niin mielellään aina ulkona. Taidanpa siis minäkin.
Sun pitää sitten kirjoittaa tänne, että millaista se ruokakaupassa käyminen on. Täällä mulla meni itse asiassa kaksi tuntia (!) käydä ekan kerran kaupassa kun selvittelin tuotteiden sisältöä ym.. Vaikka kieli on melkein sama, niin kuitenkin tosi erilainen. Pitää kirjoittaa viikonloppuna blogiini, täällä on tapahtunut vaikka mitä!
VastaaPoistaHahaa! Kyllä varmasti kerron :)
VastaaPoistaOdotellen päivitystä!
Ennen oli tapana asuntoloissa, että sisään muuttava osti edellisen asukkaan jääkaapin. Näin siis Jowitassa. Jos kokkailu yhtään innostaa, kannattaa vaikka yrittää katsella jotain käytettyjä pieniä jääkaappeja huoneeseensa.
VastaaPoistaMitä ihmettä! Huh, hyvä kun kerroit, niin osaan henkisesti varautua jääkaapittomaan huoneeseen.
VastaaPoistaEiku hups, kirjoititkin unestasi. :D Mitähän mä oon lueskellut eilen. Luulin, että tää oli joku tosi juttu jääkaapin puutteesta. Luin alun huolimattomasti. Hah. :D
VastaaPoista