Kiitos, paljon kiitoksia, kiitos paljon.

Olin urhea ja rohkea niin kauan kun kone lähti ottamaan vauhtia. No, olin urhea ja rohkea sitten taas vähän myöhemmin meren yllä.

Gdanskin lentokentällä yritin löytää itselleni bussia, jolla pääsisin kaupungin päärautatieasemalle. Heitin kyllä sellaista lenkkiä, että vähemmästäkin tulee hiki. Kesä näytti Puolan päässä parastaan. Kaartelun jälkeen oli aika astua Poznaniin vievään junaan. Junan ollessa aika täysinäinen jatkoin vaunujen läpi kulkemista, kunnes yhtäkkiä hiljeni. Istuin ensimmäiseen vapaaseen paikkaan (lue: kahdeksan istuimen loossissa vain yksi istuin varattuna. Henkilökohtainen reviirini on valtava). Syy hiljaisuuteen selvisi pian: vaunu oli ykkösluokkaa. Konnarin torujen jälkeen vaunussa istunut nuorukainen lohdutti, että tämä on Puola: ykkös- ja kakkosluokassa ei ole mitään eroa. Nyt minun oli kuitenkin etsittävä itselleni uusi loossi. Löytyi. 

Poznaniin saavuttuani löysin kaupungissa asuvan kaverini, Anitan. Pääsin ensi istumalla tutustumaan puolalaisiin keitettyihin piiraisiin, pierogeihin. Piiraiden venäläinen versio sisälsi perunasta, juustosta ja sipulista tehtyä muusia. Varmasti syön vielä jatkossa. Ensimmäinen ilta Puolassa kului vikkelästi kaupungin keskustaa kierrellen. On onni omistaa henkilökohtainen turistiopas.

Ensimmäisen päivän kielisaldo: puolaa, englantia, suomea, venäjää ja joukko epämääräisiä äännähdyksiä ja ynähdyksiä yhteisen kielen totaalisesti puuttuessa.

1 viikko

Dear Students,

please remember to take with you individual basic kitchen utensils and cutlery if you want to prepare meals on your own in the dormitory, or you may of course buy those in Poznań. The dormitory is not equipped with plates, mugs, saucepans etc. 

Tämä on selvä sitten - ei kylläkään mikään yllätys. Minkähän kokoinen se jääkaappi on... :)

2 viikkoa

Näin ensimmäisen unen vaihto-ajastani.
Olin saapunut asuntolaan ja pian löysin koko oman asuntolakerrokseni yhteisen jääkaapin. Jääkaappi ei ollut mikroaaltouunia isompi. Ja se oli viimeistä senttiä myöten täynnä. En voinut jäädä murehtimaan sitä, miten saan omat ruokani mahtumaan jääkaappiin, vaan lähdin ruokakauppaan. Ruokakaupassa menikin sitten koko päivä arvuutellessa mitä lihaa mikäkin on ja etsiessä hyllyä, josta löytyisi maitoa. Tai mehua. Tai edes jotain!
Asuntolalle palattuani minulle kävi harmittavan selväksi, että välineitä ruoan valmistamiseen ei ollut saatavilla. Siinä sitten mietin, että ei ihme, että vaihto-opiskelijat syövät niin mielellään aina ulkona. Taidanpa siis minäkin.