Olin urhea ja rohkea niin kauan kun kone lähti ottamaan vauhtia. No, olin urhea ja rohkea sitten taas vähän myöhemmin meren yllä.
Gdanskin lentokentällä yritin löytää itselleni bussia, jolla pääsisin kaupungin päärautatieasemalle. Heitin kyllä sellaista lenkkiä, että vähemmästäkin tulee hiki. Kesä näytti Puolan päässä parastaan. Kaartelun jälkeen oli aika astua Poznaniin vievään junaan. Junan ollessa aika täysinäinen jatkoin vaunujen läpi kulkemista, kunnes yhtäkkiä hiljeni. Istuin ensimmäiseen vapaaseen paikkaan (lue: kahdeksan istuimen loossissa vain yksi istuin varattuna. Henkilökohtainen reviirini on valtava). Syy hiljaisuuteen selvisi pian: vaunu oli ykkösluokkaa. Konnarin torujen jälkeen vaunussa istunut nuorukainen lohdutti, että tämä on Puola: ykkös- ja kakkosluokassa ei ole mitään eroa. Nyt minun oli kuitenkin etsittävä itselleni uusi loossi. Löytyi.
Poznaniin saavuttuani löysin kaupungissa asuvan kaverini, Anitan. Pääsin ensi istumalla tutustumaan puolalaisiin keitettyihin piiraisiin, pierogeihin. Piiraiden venäläinen versio sisälsi perunasta, juustosta ja sipulista tehtyä muusia. Varmasti syön vielä jatkossa. Ensimmäinen ilta Puolassa kului vikkelästi kaupungin keskustaa kierrellen. On onni omistaa henkilökohtainen turistiopas.
Ensimmäisen päivän kielisaldo: puolaa, englantia, suomea, venäjää ja joukko epämääräisiä äännähdyksiä ja ynähdyksiä yhteisen kielen totaalisesti puuttuessa.
muista vielä saksaa: Platz!!! :p
VastaaPoistaTotta! Tärkeä paikka sekin rondo Kaponjeran lisäksi.
VastaaPoistaHahhaa, itsekin kerran eksyin epähuomiossa ykkösluokkaan. Sitten kun konnari tuli, en osannut tietenkään sanakaan puolaa. :D Ei ykkös- ja kakkosluokassa tosiaan ole juuri eroa sitä lukuun ottamatta, että ykkösluokassa on aina tilaa. :) Kakkosessa voi sitten päästä kokemaan aika epätoivosiakin taisteluja paikoista. t. "Seisoin kerran yöjunassa kolmen tunnin matkan Varsovaan"
VastaaPoista