Who, how, why, when?

Se kauhu ja epätoivo kanssavaihtareiden silmissä. Se into ja hullunkiilto omissa silmissäni. Nyt päästiin asiaan! Jowita, uusi asuntolamme. Täytyy tosin myöntää, että minulla on asiat pikkiriikkisen paremmin kuin osalla. Oma huone ja ikkunalla, joka ei ole puolen talon kokoisen, näkyvyyden yllättävän tehokkaasti peittävän, automainoksen takana, ja katto näyttää siltä kuin sen pitääkin, ja vessa toimii niin kuin sen pitääkin. 

Yliopistolla näkee lisää epätoivoisia ilmeitä ja enää ei ole muuten hullunkiiltoa silmissä. Maanantai tosin alkoi mukavasti. Ensimmäinen luento alkoi aamulla, mitä nyt alkuperäinen huone oli jo varattu johonkin muuhun toimintaan, ja saimme suunnistaa toiseen huoneeseen. Luennoitsija innostui toivottamaan minut tervetulleeksi kurssille suomen kielellä. 

Loppuviikko on ollut kaunista kaaosta. Tiistaina selvisi, että kokonainen kurssi turismimaantiedettä on peruttu. Kurssia ei ole olemassa. Keskiviikkona päivän ainoat kaksi luentoa oli peruttu. Torstaina päivän yksi luento oli peruttu. Toinen luento ei ollut peruttu. Tuntui ihan oudolta! Peruuntumiset selviävät aina niinkin kätevästi, kuin matkustamalla kampukselle puolen tunnin ajan ensin ratikalla ja sitten bussilla. 

Iltamenot pitävät onneksi paikkansa! Yksi bulgarialainen poika muuten hihkaisi innoissaan tietävänsä munamiehen, kun kerroin olevani Suomesta. Munamies on kova juttu Bulgariassa ja ihmiset tanssivat pomppufiilistä baareissa. Noniin!

Näkymä huoneen ikkunasta.