Kolme kaveria täällä hakee vaihtoajan pidennystä. Minäkin hakisin, jos tilanne olisi toinen. En osaa sanoiksi pukea, kuinka olen täynnä rakkautta tätä maata ja näitä ihmisiä, sekä erasmuksia että puolalaisia, kohtaan. Tämä jokapäiväinen pieni sekasorto ja asioiden hoitaminen hieman perse edellä puuhun tyylisesti ovat kaikessa järkyttävyydessään vieneet sydämeni. Tässä maassa, jos jossain, on hyvä meno. Tätä menoa on mukava tarkastella tästä erasmus-kuplasta käsin. Kuplan sisältä tälle kaikelle on helppo huokailla ihastuksesta, vaikka on täällä totta puhuen kauhistuksestakin huokailtu.
Niin, lopulta koitti viikonloppu, jota olin odottanut jo kesästä asti, jolloin kaverini kanssa päätimme, että mehän tapaamme toisemme Berliinissä. Me tapasimme. Ja me olimme onnellisia. Berliini sen sijaan oli niin sumuinen, että tv-tornista näkyi vain tyvi. Vanhaan lentokonehalliin rakennettu Tropical Islands -tropiikkikompleksi oli niin erikoinen, että oksat ja vaatteet pois. Minut Poznanista Berliiniin ja takaisin kuljettanut Polskibus oli niin mainio, että käytän ehdottomasti jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti