Viekas Praha

Polskibus vei minut Prahaan viideksi päiväksi. Prahassa olisin viihtynyt toisetkin viisi päivää. Hostellilla ja ilmaisella turistikierroksella tuntui, kuin vaihtovuosi olisi alkanut uudestaan alusta. Niin paljon uusia kasvoja ja kysymyksiä ja tarinoita ja toimintaa. Vielä kotimatkallakin Puolan halki sain seuraa puolalaisesta koripalloilijasta. Se oli hauska kotimatka se.
Mistä erottaa ujon skandinaavin ja sosiaalisen skandinaavin? Ujo skandinaavi tuijottaa keskustellessaan omia kenkiään ja sosiaalinen tuijottaa keskustellessaan kuuntelijan kenkiä.

Yliopiston luennoitsijat eivät kiirehtineet julkaisemaan koe- ja esitelmäpäivämääriä joulukuun aikana. Kun vihdoin sain tietää, miten tammikuu etenisi, syöksyin varaamaan itselleni matkoja ja hostellia Prahaan.
Hurjan täsmällinen kun matkaan lähtiessäni aina olen, en ollut tapani mukaan miettinyt miten pääsisin bussiasemalta hostellille. Turisti-infon mies sanoi, että pitää ottaa metro, koska hostellille kävely on vaarallista. Minä kysyin, että miksi. Mies meni vaikeaksi ja sanoi, että sää on huono kävelyyn. Hah. Kello oli kahdeksan illalla, ja minä päätin mennä metrolla, olihan sää niin kovin huono ;)

Minä nyin itseäni eteen, sivulle, taakse ja viistoon. Prahassa on paljon yllättäen päättyviä teitä ja nurkan takana lymyileviä umpikujia.
Museum of Communism sai nielemään kyyneleitä.
Korunat saivat laskupään pyörälle.
Hostellikaverit saivat nauramaan. Ja tekemään hölmöjä diilejä. Ja osallistumaan vodkaa & suolakurkkuja -iltaan.